Ensimmäisen talven kävimme talolla vain lämmittämässä viikottain. Kesällä 2007 oli tartuttava toimeen. Talven olin tutustunut vanhan talon korjaamiseen, ja tullut siihen tulokseen että parempi olla tekemättä ihan mitä vaan. Noin 100- vuotiaan talon korjaaminen ei olekaan ihan sama asia kuin 1980- luvulla rakennetun talon korjaaminen. Joten vierailin ahkerasti rakennuskulttuuritalo Toivossa, tein kasapäin tyhmiä ja vielä tyhmempiä kysymyksiä ja keräsin tietoa niin kirjallisesti kuin sanallisestikin. Kesällä 2007 pyysimme myös rakennuskonservaattori Niina Uusi-Seppää talolle, kartoittamaan talon kuntoa ja antamaan meille ummikoille vinkkejä miten emme tuhoa ihan koko taloa.
Kävi ilmi, että talon vanha, tien puolella oleva hirsiosa on kohtalaisessa kunnossa, mutta pihan puolella olisi tekemistä. Myöhemmin (n. 1920-luvulla) tehty lisäosa oli painunut maata vasten, ja kunnon kivijalka, sekä tuuletukset puuttuivat. Alaohjauspuut olivat mädäntyneet, ja lattiarakenteen sen myötä maatuneet.
Joten ei kun lapion varteen. Ensiapuna kaivoimme pitkältä sivulta käsivoimin maata pois. Myöhemmin apuun saatiin traktori, joka veti perälävalla maat kauemmas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti